Lihasaitio-syndroomat
(Closed compartment- syndrom)

Etiologia:

Lihasaitio-syndroomat ovat urheilijoilla ja aktiiviharrastajilla hyvin tavallisia, mutta niitä esiintyy myös muilla ihmisillä.

Tavallisesti usein harjoittelevilta todetaan kroonisia lihasaitio-oireyhtymiä. Nämä vaivat ovat urheilukirurgisesti merkittäviä, koska ne saattavat tehdä tyhjäksi urheilijan vuosien työn. Kaikkein kriittisimmissä tapauksissa vamma voidaan menestyksellisesti hoitaa kirurgisesti.

Alaraajojen lihasaitio-oireyhtymät ovat tärkeysjärjestyksessä seuraavat:

pohkeen lihasaitiot - pinnallinen ja syvä (penikkatauti) reiden takaosan lihasaitiot säären etummainen lihasaitio - (tibialis anterior-syndrooma) säären lateraalinen lihasaitio

Edellytyksenä kivun kehittymiselle on suljettu tila, jossa lihakset ovat suhteellisen peräänantamattomien seinien ympäröimänä.

"Anatomisesti hyvin rajoittuneessa ja melko peräänantamattomassa lihasaitiossa syntyy painetta lihasmassan kasvaessa". Urheilussa ja aktiiviharjoittelussa voimakas lihastyö johtaa vähitellen lihastilavuuden lisääntymiseen. Tapahtuu lihasten kasvua ja voimistumista. Verivirta lihaksessa lisääntyy ja sitä yhä voimakkaammin työskentelevä lihas tarvitsee.

Kun lihasaitio lihaksen ympärillä ei kykene laajenemaan samassa suhteessa, kohoaa paine aition sisällä ia kovassa harjoittelussa kipukynnys madaltuu.

Paine nousee vaikeuttaen myös laskimoveren takaisinpaluuta, mikä puolestaan vaikuttaa lihaksen hapensaantiin ja maitohappopitoisuuteen.

Seuraavassa on keskitytty säären lihasaitio - syndroomaan:

Oireet:

Kaikissa säären lihasaitio syndroomissa on yhteisenä tekijänä se, että säännöllisesti urheilua harjoittavilla esiintyy kipua esim. juostessa, kävellessä ja hypätessä niissä lihasaitioissa, joissa on ongelmaa. Kipu loppuu yleensä, kun harjoitus lopetetaan. Alussa kipu tuntuu vain esim. juoksun loppuvaiheessa, mutta vähitellen vaiva tulee yhä pahemmaksi. Kipu tuntuu säännöllisesti joka harjoituksen jälkeen ja voi jopa estää kävelyn.

Harjoitteissa, joissa nilkan ojentajat tekevät paljon töitä, voidaan pitkin lihasaitiota todeta arkuutta. Maksimaaliset liikkeet, kuten varpailla kävely ja asianomaisten lihasten jännittäminen aiheuttaa kipua.

Säären etummainen lihasaitio - (tibialis anterior-syndrooma)

Tähän lihasaitioon kuuluu lihakset (m. tibialis anterior, m. extensor hallucis longus ja m. extensor digitorum longus).

Syvä takimmainen lihasaitio

Lihasaitioon kuuluu lihakset (m. tibialis posterior, m. flexor hallucis longus ja m. flexor digitonim longtis).

Pinnallinen takimmainen lihasaitio

Tähän aitioon kuuluu lihakset (m. gastrocnemius ja m. soleus)

Pohjelihasaitio

Pohjelihasaitioon kuluu lihakset (m. peroneus longus ja -brevis).

"Penikkatauti" -pohkeen lihasaitiosyndrooma

Tyypillinen kohonneen lihaspaineen ansiosta kehittynyt lihasaitiosyndrooma. Kehittyy yleensä hitaasti, eli kroonisesti henkilöille, joiden lihasharjoitteet eri lajeissa on rajuja.

Penikkatautia on myös mahdollista pitää luukalvon ärsytystilana -periostiittina, tässä tapauksessa tibiaperiostiittina. Tässä tulehdusprosessi on tibian luukalvossa ja luussa.

On kuitenkin todettu, että tibiaperlostiitin erottaminen lihasaitiosyndroomasta on vaikeaa ja täysin tarpeetonta, koska molempiin puree sama hoito.

Juoksijoilla lihakset joutuvat kovaan rasitukseen kovalla alustalla. Juoksutyyli on tällöin merkityksellinen. Niin sanottu "ankan tyyli" rasittaa liikaa heikompia syvemmässä lihasaitiossa olevia lihaksia.

Säännöllisesti urheilua harjoittavilla esiintyy kipua esim. juostessa, kävellessä ja hypätessä pitkin sääriluun (tibia) sisäreunaa. Kipu loppuu yleensä, kun harjoitus lopetetaan. Alussa kipu tuntuu vain esim. juoksun loppuvaiheessa, mutta vähitellen vaiva tulee yhä pahemmaksi. Kipu tuntuu säännöllisesti joka harjoituksenjälkeen ja voi jopa estää kävelyn.

Harjoitteissa, joissa nilkan ojentajat tekevät paljon töitä, voidaan pitkin lihasaitiota todeta arkuutta. Maksimaaliset liikkeet, kuten varpailla kävely ja asianomaisten lihasten jännittäminen aiheuttaa kipua.

Tutkittaessa voidaan todeta paikallista painoarkuutta pitkin tibian sisäreunaa. Arkuuden huippu rajoittuu keski- ja distaalikolmanneksen alueelle. Mahdollisesti on havaittavissa myös paikallista kivuliasta turvotusta vamman alueella, painetta lihasaitiossa ja jopa muhkuraisuutta pitkin tibian kulmaa.

Väsymismurtumasta penikkatauti on syytä erottaa, eikä ilman röntgenkuvausta saa ryhtyä hoitamaan operoimalla. Väsymismurtuma erottuu röntgenissä parhaiten vasta pitemmälle kehityttyään. Väsymismurtumassa jää yleensä jomottava kipu jäljelle harjoituksen jälkeen, kun penikkataudissa se loppuu harjoituksen päätyttyä. Väsymismurtumassa on myös palpaatioarkuutta ja turvotusta vaurioalueella yli koko luun useimmiten sääriluun yläkolmanneksella.

Etummaisen lihasaition syndrooma -"tibialis anterior-syndrooma"

On erotettava akuutti- ja krooninen muoto.

Krooninen muoto

Syntyy rasituksen seurauksena helposti, jos on suuria eroja saaren anterioristen ja posterioristen lihasten kesken, jos esim. juostaan kovalla alustalla, tai jos jalan pitkittäinen kaari on madaltunut, tai jalassa on pronaatiovirhe.

Kipu rasituksenjälkeen on kouristavaa ja polttavaa ja saattaa kestää tunteja. Nilkan dorsaaliflexlo ja varpaiden kohottaminen tuottaa kipua, samoin varpaille nousu. Tunnusteltaessa etummaisen lihasaition seudulla on arkuutta ja jännitystä.

Akuutti muoto

Esiintyy henkilöillä, jotka harrastavat satunnaisesti liikuntaa, tai alkavat harrastaa sitä pitkän lepotauon jälkeen. Kovasta rasituksesta potilaalle tulee rajua kipua etummaiseen lihasaitioon. Kipu voi alkaa jo rasituksen aikana tai välittömästi sen jälkeen. Jalkaterän liikkeet aiheuttavat suurta kipua.

Tunnusteltaessa on lihasaitio arka j a kova. Iho voi olla lämmin i a j opa punainen. Pahimmillaan vaiva voi aiheuttaa täydellisen "drop foot" -nilkan.

Hoito:

Kaikissa edellä mainituissa lihasaitio syndroomissa pätee hoidoksi konservatiivinen hoito, eli kylmähoito. Kylmää on otettava jokaisen harjoituksen jälkeen ja sen on kestettävä ainakin 20 mm. ollakseen tehokasta.

Oikeanlaisten jalkineiden valinta, pronaation korjaus jalkatukien avulla, suoritustyylin korjaus ovat niinikään hoitomuotoja lihasaitio syndroomista kärsiville, samoin kuin huonojen tukilihasten "treenaus".

Penikkataudin hoidossa lepo on hyvä ensivaiheen hoito. Jotkut lääkkeet auttavat akuutissa vaiheessa, kuten indometasiini ja sen johdannaiset. Pitkävaikutteinen kortisoni auttaa penikkataudissa, kun on kyseessä oikein sitkeä tapaus.

Faskiotomia eli lihasaition avaus suoritetaan vasta, kun mikään muu hoito ei ole tuottanut toivottua tulosta.

Hieronta hoitomuotona lihasaitio syndroomissa on lähinnä ennaltaehkäisevää, kun mitään oiretta ei vielä ole. Hieronnan merkitys tässä mielessä on merkittävä, koska se ylläpitää j a vauhdittaa kudostoimintaa j a mahdollisesti estää kokonaan oireiden synnyn. Tällöin hieronnalla käsitellään koko säären alue, eli lihakset:

M. gastrocnemius	M. extensor digitorum longus
M. soleus	M. peroneus longus ja -brevis
M. extensor digitorum brevis	M. extensor hallueis longus
M. tibialis anterior ja -posterior	M. fiexor digitorum longus
M. flexor digitorum brevis	M. flexor hallueis longus

Tulehdustilassa lihaksia ei ole syytä hieroa tulehduksen laajenemisen ja pahenemisen takia.

Puolesta: Mervi, Anssi, Jouni ja Juha-Matti

Bakerin kysta

Etiologia:

Polvitaipeen limapussin laajentuma eli Bakerin kysta on polvitaipeen taakse muodostuva pullistuma, jolla on yleensä yhteyttä polven sisäisiin vikoihin. Kystan syynä pidetään sitä, että polvi kuluman tai muun ärsytyksen takia muodostaa nivelnestettä normaalia enemmän ja paine polvinivelessä aiheuttaa painetta siihen suuntaan jossa vastus on vähäisin: niinpä pullistuma tulee polven taakse, jossa ei ole luita tai tiukkoja nivelkapselirakenteita.

Oireet:

• Polvitaive ja mahdollisesti myös pohjelihas tuntuvat jännittyneiltä.
• Vaikeuksia täydellisessä polvinivelen ojennuksessa ja koukistuksessa.
• Polvinivelen rasituksesta seuraa särkyä ja aristusta.

Paisunut Ilmapussi tuntuu pyöreänä, joustavana pullistumana, joka on tavallisesti golfpallon kokoinen, kun polvinivel on ojennettuna.

Hoito:

Aiemmin Bakerin kystia hoidettiin poistamalla ne leikkauksella, mutta huomattiin, että kysta yleensä uusii, joten leikkauksesta on vain väliaikainen apu. Kystaa voidaan punktoida ja tyhjentää neulalla ja ruiskulla, jolloin se voidaan myös saada väliaikaisesti häviämään. Jonkinlaista yhteyttä reisikipuun (ainakin reiden takaosassa olevaan) voi Bakerin kystalla olla.

Hierojan antama hoito:

Hieronnalla ei Bakerin kystaa voi hoitaa, eikä sitä pidä mennä hieromaan. Hieronta on mahdollista vain ennen kuin itse oiretta on esiintynytkään, eli on siis ennaltaehkäisevää. Tällöin käsitellään seuraavat lihakset:

Quadriceps lihaksisto:	Adductor lihaksisto:	Hamstring lihaksisto:
M. rectus femoris	M. adductor longus	M. biceps femoris
M. vastus lataus	M. adductor brevis	M. semitendinosus
M. vastus medialis	M adductor magnus	M. semimembranosus
M. vastus intermedius	M. pectineus
M. sartorius	M. graeilis
M. gastroenemius ja m. soleus